Johonkin ne on jämälangatkin laitettava! Siis teinpä sukat pitkillä varsilla. Nämä taitaa tulla ihan mulle itselle, eivät ainakaan Neiti 14v.lle kelvanneet. Kaikki langat ovat Nallea, myös inhokkivärinen pääsi mukaan. Se on tuo kantapään kohdalla oleva, ei sitä pitäisi kaikkea ostaa, mitä halvalla saa!
Olen kahden nuoren äiti ja yhden miehen vaimo, joka käy töissä sairaalassa. Luulisi siinä olevan tarpeeksi tekemistä yhdelle ihmiselle, mutta ei! Neulon, virkkaan, ompelen ristipistoja ja hardangeria, osaan kutoa kangaspuillakin, nypläyskin on kokeiltu... Kaikki uusi kiinnostaa!
sunnuntai 28. helmikuuta 2010
lauantai 27. helmikuuta 2010
Ja taas samaa!
Tällä kertaa kokoa 36 tai jotain sinne päin ja tavallista Nallea. Arvatkaas, mitä tulee seuraaviin kuviin! Ne on jo valmiit ja puikoilla on kanssa yhdet. No tietysti....sukat! Lupaan, että sitten, kun kiire helpottaa, teen jotain muutakin kuin näitä aivottomia juttuja, mutta nyt ei kapasiteetti riitä!
keskiviikko 17. helmikuuta 2010
Pakkasen varalle
Tämä jakku, joka valmistui jo muutama viikko sitten, oli aamulla tarpeeseen, kun töihin lähtiessä pakkasmittari näytti 28. Jakku on lämmin ja pehmeä, kun se on tehty Droppsin alpakasta. Mallia ei ollut, mutta tein sileää oikeaa erikseen etu ja takakappaleet kainaloon asti ja sen jälkeen koko homma samalle puikolle ja raglan-kavennukset ilman saumoja ja vielä kaulus lopuksi. Ja mikä ihaninta on nuo puunapit, jotka löytyi Turusta markkinoilta ja ovat minusta juuri oikeat tähän lankaan. Minä tykkään!
sunnuntai 14. helmikuuta 2010
Kaiken kiireen keskeltä sukkaterveisiä
Kaiken kiireenkin keskellä sukkia on tullut tehtyä pari jos toinenkin, mutta kuva on vain yksistä. Osa on jo löytänyt uuden omistajansa luo sillä aikaa, kun piti laittaa uusi kamera. Tico ticokin on jo kokeiltu, minusta väri oli kyllä kauniinpi kerällä kuin sukkina , mutta ihan kivaa sekin oli tehdä. Nämä on Nallea ja malli on taas itse keksitty, mitenkäs muutenkaan. Koko pitäisi olla 35, saa nähdä, onko sinne päinkään.
Vielä riittää kiireitä, vaikka onkin yksi vaihe opiskeluista selätetty, kun lähipäivät 500 kilometrin päässä on käyty. Mutta ei se vielä siihen loppunut, kirjoittamista piisaa kyllä koko kevääksi! Kaikkeen sitä ihminen rupeaa, ei voi muuta sanoa, mutta jos minä tästä selviän, kyllä sitten teen käsitöitä ja paljon!
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)